Huomaan käyväni läpi selkeitä vaiheita vl-liikkeestä irtautumisessa. Ensimmäiset vaiheet tulivat tietenkin vielä liikkeen sisällä ollessa. Irtautumisvaiheessa tein aktiivista irtiottoa tekemällä asioita, kuuntelemalla "syntistä musiikkia" ja muuttamalla ulkonäköäni, en kylläkään mitenkään radikaalisti. Jossain vaiheessa minua ei kiinnostanut juurikaan analysoida suhdettani liikkeeseen tai irtautumista tai muutakaan. Halusin vain keskittyä helpotuksen tunteeseen, kun liike ei enää rajoittanut olemistani.
Oli siellä se aarteenetsintävaihekin jossain välissä, kun löysin itsestäni istutettuja asenteita ja mielipiteitä, joita en enää voinutkaan allekirjoittaa. Nuo löytöretket tosin alkoivat jo liikkeeseen kuuluessani ja saivat minut kaipaamaan puhtaampaan hengitysilmaan. Kuriositeettina: muistan muun muassa kannattaneeni teini-iässä Keskustaa, tietenkin. En kiellä ketään kannattamasta Keskustaa, mutta omaan maailmankuvaani tuollainen puoluekanta ei ole loppujen lopuksi koskaan sopinut. Lähinnä tunnen kutsumusta puolue- ja yhteiskuntakritiikkiin. Liikkeen laitamilla vielä hengaillessani siirryin lopulta äänestämään vasemmistoa ja taisinpa kertoa sen ääneenkin, jos siitä tuli puhetta. En ikinä tutustunut Keskustanuoriin kuuluviin "kymppilestoihin", joten asiasta ei syntynyt selontekotarvetta.
Minun piti kirjoittaa vertaistuesta. Olen alkanut kaivata vertaiskokemuksia ja -keskusteluja nyt, kun irtautumisesta on kulunut jo tovi. Minusta tuntuu, että vl-liike on minussa niin iso palanen, etten voi todella kohdata muiden kuin sellaisten ihmisten kanssa, jotka kantavat jotakin samankaltaista mukanaan. Minulla on iso liuta tuttuja, joilla ei ole mitään tämäntapaista taustallaan, ja tuntuu ettei ymmärrystä vain synny. Minulta puuttuvat monet heidän avainkokemuksensa ja he taas eivät ymmärrä yhtä erittäin suurta osaa minusta.
Tässä välittömässä elämänpiirissä minulla ei ole kovin montaa vl-taustaista ihmistä. Olisi mukava tutustua uusiin. Eihän siitä tietenkään ole mitään takeita, että juuri vl-tausta takaisi keskinäisen ymmärryksen syntymisen, mutta olisi mukava kuulla muiden kokemuksista. Luulen, että vl-taustan vuoksi tulen aina elämään jonkinlaisessa välitilassa yhtä aikaa sekä valtakulttuurin että vl-kulttuurin sisä- ja ulkopuolella. Taustani vuoksi olen nyt se kuka olen. Tietenkin siihen kuuluu muitakin asioita kuin vl, mutta liike on vaikuttanut hyvin paljon niihin muihinkin asioihin. Olen ylipäänsä olemassa vl-liikkeen vuoksi. Kasvatus oli sellaista kuin oli, koska olimme lestadiolaisia, vaikka tietenkin vanhempien kasvatustyylissä oli vaikutteita valtakulttuurinkin virtauksista.
Harmittelen itsekseni netin keskustelukulttuurin muutosta. Blogit ovat hiljentyneet ja keskustelu on siirtynyt salaisiin facebook- ja whatsapp-ryhmiin, eikä niihin oikein pääse osallistumaan ulkopuolelta. Hakomaja kuoliintuu pois ja suomi24 on lähinnä hyypiöiden kansoittama. Haluaisin kohdata ihmisiä, jotka ymmärtävät tuota isoa palaa, jota kanniskelen ympäriinsä kuin kasvainta. Ei se nyt aina vertaistukea tarvitse olla, on helpompi puhua mistä vain, jos perusajattelutapa ja ymmärryksen perusta on samanlainen. Sellaista kaipaan tänään.
