Otsikon lause on kaikille vl-taustaisille tuttu. Elämme tässä maailmassa mutta emme tätä maailmaa varten. Me emme ole täältä emmekä tänne jää.
Tässä todellisuudessa elämistä pohtiessani mietin, olisiko sittenkin ollut helpointa heittäytyä änkyräateistiksi. Huomaan edelleen potevani irrallisuutta ja merkityksettömyyttä. Niiden juuret ovat vankasti siinä lapsena syvälle iskostuneessa ajatuksessa, ettei lopulta millään tässä elämässä saavutetulla ole mitään merkitystä ikuisuuden kannalta. Merkitystä on vain sillä, että säilyy Jumalan lapsena.
Änkyräateistina pääsisin ehkä lopullisesti eroon ikuisuuden taakasta ja kiinni maalliseen elämään. Tiedän, etten ole ainoa, joka on masentuneena maannut sängyn pohjalla ja odottanut vain pääsyä taivaan kirkkauteen. Siinäpä varsinainen elämä. En koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka haluavat jättää jonkin perinnön itsestään tähän maailmaan. Halusin vain lakata olemasta ja unohtua kuin en koskaan olisi ollutkaan.
Vieläkin tuo irrallisuus todellisuudesta vaivaa toisinaan. "Tärkeää on vain puutarhanhoito eikä sekään ole kovin tärkeää"-tyyppiset viisaudet eivät ole ikinä ruokkineet minussa mitään hyvää. Katson elämän tarjoamia mahdollisuuksia ja kaikki näyttäytyy yhtä yhdentekevänä. Kunhan jotakin puuhastelee ennen kuin aika jättää. Yrittää olla aiheuttamatta suurempaa vahinkoa. Sittenpä sitä saa eksistentiaaliseen ahdistukseensa lisää polttoainetta, kun lukee miten paljon minun länsimainen elämäntyylini näinkin vaatimattomana kuormittaa maapalloa. Ehkä tekisin palveluksen kun lakkaisin olemasta saman tien. Herranjestas jos vielä lapsia teen, jokainen lapsi on ydinräjähdyksen tasoinen kuorma ympäristölle.
Maailmassa on kuitenkin elettävä, tässä ihmisten maailmassa. Ehkä kaikella on tarkoitus tai sitten ei. Joskus asiat järjestyvät onnekkaasti ja joskus vähemmän onnekkaasti. On oltava joko kiinni tai tyystin irrallaan. Tai ehkä elämään pätee sama kuin ruokavalioon, jos 80% on asiaa, 20% voi olla höpöhöpöä tai sitten vaikka eksistentiaalista ahdistusta. Joskus olen enemmän maailmassa, joskus vähemmän. Sen määritän kuitenkin minä, ei yksikään vanha mies tummassa puvussa.
