Naiset naiset

Nainen

Ievahan nainen oli muinainen,
vaikka puuttuikin paita aivinainen.
Oli viehkeys hällekin ominainen
hänestä sinäkin johdannainen.

Nyt muoti on naisella moninainen
liekö tuo aina niin sovinnainen
vai onko se oikku vain satunnainen,
kun hame on helmasta halkinainen.

On ylläsi koreus kaikkinainen
on soma ja sorja kudonnainen
on leninki kaulasta avonainen
ja seljästä aivan aukinainen.

On kengissä ahtaus liikanainen
se naiselle tuska on suoranainen
siks varpaassa hellä kasvannainen
arka ja kipeä turvonnainen.

Oot miehelle aatos ainainen
jos käyntis on vapaa irtonainen
on valtasi suuri ja harvinainen
jos muotos on kaunis ihanainen.

Vaikk' miehellä virka ois vakinainen
on tähtesi köyhä ja poikkinainen
jos lemmelle mieles on umpinainen
on omakin onnesi puolinainen.

Nyt loppuu lauluni hajanainen
tää virteni kovasti katkonainen
vaik ontuikin muoto ulkonainen
oli haave ehjä - kokonainen.

Vaikkei olekaan naistenpäivä, tunsin tarvetta kirjoittaa naisena olemisesta. Naiset on taas keitelleet vl-keitoksia julkisuudessa, vaikka sekaan on kyllä mahtunut jokunen miehinenkin puheenvuoro. Keskeistä taitaa olla, että toistensa ohi on jälleen huudeltu oikealta ja vasemmalta. Kaikilla on oma, aito kokemuksensa elämästään ja valinnoistaan, eikä noita kokemuksia ikinä saisi väheksyä tai mitätöidä.

Usko, toivo ja raskaus -kirjan kirjoittajat eivät varmasti lainkaan tarkoittaneet herättää esimerkiksi tällaisia puheenvuoroja. Monet vanhoillislestadiolaiset naiset, anteeksi, äidit, ovat pahoittaneet mielensä, sillä heidän oma valinnanvapautensa on asetettu kyseenalaiseksi. Ymmärrän, koska olen liikkessä kasvanut. Kaiken kaikkiaan käytyä keskustelua on ehkä vaikea ymmärtää ilman omakohtaisia kokemuksia.

Vanhoillislestadiolainen nainen. Outo sanayhdistelmä. On vl-tyttöjä, joista tulee vl-vaimoja ja sitten vl-äitejä. On 'sisaria'. Eräällä rauhanyhdistyksellä haluttiin järjestää naisten ilta joitakin vuosia sitten, mutta siihen ei saatu lupaa. 'Sisar-ilta' sen sijaan menee ilman muuta läpi, ja sinnehän voidaan sitten sivilisäädystä riippumatta kokoontua keskustelemaan. Ehkä tämä on jo vanhentunutta tietoa, ehkä nykyisin voidaan suoda naisidentiteetillekin tilaa yhdistysten tiloissa.

Olen iältäni jo selkeästi aikuinen, keski-ikä kummittelee muutaman vuoden päässä. Nykyisin tosin nuoruus taitaa kattaa aikalailla kaikki elämänvaiheet. Olen biologiselta sukupuoleltani nainen. Jouduin lisäämään määreen 'biologinen', koska tuntuu oudolta ajatella itseäni vain naisena. Nainen... Liitän mielessäni naiseuteen jotain mystisyyttä, salaseuramaista kiehtovuutta, emansipaatiota, mutta myös materiaa ja ulkoisia asioita. Syntiä, kosmetiikkaa ja punaviiniä. Biologisesta sukupuolestani (ja vl-erosta) huolimatta katson naiseutta edelleen ulkopuolelta.

Johtuuko vieraudentunteeni siitä, että olen kasvanut vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä? Muistan kyllä aina ihmetelleeni, miten ohuelta perheenäitien omat persoonat tuntuivat. Enimmäkseen heidän persoonansa vaikuttivat hukkuneen kaikenlaisen päivittäisen välttämättömyyden alle. Minun ympäristössäni oli sentään useitakin tohtoriksi väitteleviä superäitejä. Luulin ensin, että arjen alle hukkuminen on naisen väistämätön kohtalo, ja sittemmin ahdistuin ajatuksesta loputtomasti, pelkäsin kuollakseni pelkkää ajatustakin.

Mielikuvissani tuo mystinen naisten salaseura sijoittuu kyllä ehdottomasti vl-liikkeen ulkopuolelle. Naiseus liikkeen sisällä ja sen ulkopuolella ovat kuin eri ulottuuvuuksista. Tyydyn kuitenkin siihen, että naiseuttaan voi toteuttaa täydesti tai epätäydesti kummassakin ulottuvuudessa. Ihmisten kokemukset ovat tosia. En voi kyseenalaistaa yhtään positiivista kokemusta liikkeen sisältä sillä, että itse ahdistuin siellä. Toisaalta en voi myöskään mitätöidä omaa kokemustani tai muuttaa sitä muuksi, vaikka joku olisikin elämäänsä tyytyväinen vanhoillislestadiolaisen liikkeen asettamissa naiseuden raameissa. Minä äänestin jaloillani, enkä kadu.