Polun alussa

Tie vain jatkuu jatkumistaan
ovelta mistä alkavan sen näin.
Nyt se on kaukana edessäpäin,
jos voin, sitä joudun seuraamaan
jaloin innokkain vaeltaen
kunnes se taas tien suuremman kohtaa
paikassa johon moni polku johtaa.
Mihin sitten? Tiedä en.

JRR Tolkien
Taru Sormusten herrasta

Onko elämä kilpajuoksu, maraton vai kenties sittenkin pitkänmatkan uimakilpailu syvissä vesissä? Kilpailu ketä vastaan? Omaa itseä?

Tunnen uineeni riittävästi viidenkolmatta mittaisen ikäni aikana. Tuntuu hyvältä ihan vain kellua näin välillä. Olen tavallaan erään polun alussa. Lähdin vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä. Oikeastaan kyse ei ole kovinkaan suuresta muutoksesta. En ole koskaan ollut minkäänlainen yhteisön tukipilari. Olen uinut mukana, ehkä kieltäen osan itseäni matkan varrella. Ennen kaikkea en ole koskaan pitänyt niin sanottuja elämäntapaoppeja tärkeinä. Myöskään perheessäni ne eivät ole olleet tärkeitä. Monia on toki noudatettu, mutta ne eivät ole olleet tärkein osa päivittäistä elämää. Niillä ei ole myöskään pahemmin painostettu.

En välttämättä olisi halunnut lähteä yhteisöstä. Ajattelin pitkään, että on liian vaikeaa repiä kokonainen puu juuriltaan. Olisi hyvä, että puu saisi kasvaa siinä, missä se on kasvunsa aloittanut. No, ehkä lähtöni syy oli lopulta se, että elämäntapaoppien paine vain kasvoi liian suureksi. Selittäähän se osan sentään. Olen puolessa välissä kolmattakymmentä. Monilla ikäisilläni on jo kasvava perhe. On talolainat ja tutkinnot. En ole koskaan, koskaan tuntenut tuota elämää omakseni. Ehkä kyse on syvemmästä toisenlaisuuden tunteesta. En koskaan tuntenut kuuluvani joukkoon.

Tavallaan olen polun alussa, tavallaan kuljen tietä, jonka aloitin jo ajat sitten. Tien varrelta keräilen hajanaisia ajatuksia, musiikkia, ilmiöitä sieltä ja täältä. Inspiroitumaan...